Muuli on kiinni ja elämä hymyilee jälleen

Tänään oli hieno päivä kaikinpuolin. Aurinko paistoi ja jopa lämmitti. Minulla oli töissä toimistomme viikottainen "iltapäivystys" joten menin töihin vasta myöhemmin. Ajoin siis aamulla tallille sillä päässäni oli melko kunnianhimoinen tapahtumaketju:
a) ota muuli kiinni b) vie muuli sen uuteen laumaan.

Me odotellaan jo kovasti uutta jäsentä meidän mammakerhoon! t. Musta ja Valkoinen

Muuli kuuli (tietenkin) autoni jo kaukaa ja tuli kuikuilemaan aidalle kun lähestyin. Varustin itseni heti kauravyölaukulla ja otin käteen valmiiksi sen riimunnarun. Siinä kun syötin sille kauraa vielä aidan toiselta puolelta näin mahdollisuuteni ja laitoin riimunnarun riimuun siihen turpaosaan nenän päälle kiinni. Eihän se lukko kokonaan läpi siitä mennyt (pistoolilukko) mutta sen verran että olisi pysynyt kiinni äkillisessäkin reaktiossa.

Muuli ei tästä hätkähtänyt ollenkaan, huomasi olevansa kiinni ja tuli hakemaan lisää kauraa jota tietenkin kernaasti annoin. Heikki oli juuri saanut aamutallin tehtyä ja toi mulle toisen riimunnarun jonka sain oikeaan paikkaan. Jätin sille silti toisenkin, ihan varmuuden vuoksi.

Heikki lähti availemaan porttia ja mä talutin muulia perässä. Se ihmetteli laamoja mutta oli hallinnassa. Aasejakin se ihmetteli, tottakai.

Talutin sitä ihan pienen pätkän vielä laitumen puolella ja otin kuvat todistusaineistoksi siitä, että se on kiinni. Sitten päästin sen vapaaksi, mutta varmuuden vuoksi jätin tavallisen riimunnarun kiinni, jos se nyt jostain syystä olisi lähtenyt aitauksesta haneen tai se pitäisi saada nopeasti kiinni.

Todistusaineisto

Ne juoksivat aasien kanssa pitkin laidunta ja aasitkin joutuivat poikkeamaan tutulta polultaan joka kulkee pihaton ja vesiautomaatin välissä. Lumi oli siis suhteellisen koskematonta aasien kutistuneen elinpiirin ulkopuolella. Mutta ei siis kauaa kun tämä muulipeto laskettiin irti! Aasimammat (kyllä, enemmän tai vähemmän kantavia) saivat liikuntaa koko talven edestä kun muuli ravasi, laukkasi ja heitteli ilopukkeja laitumella. Tottakai sekin nautti päästessään hanattamaan täysiä ja vielä kavereiden kanssa!

Valkoinen ihmettelee

Lotte

Musta, Valkoinen ja Lotte

Se olisi varmaan tutustunut aaseihin ihan mielellään elleivät ne olisi juosseet karkuun. Se ei kuitenkaan hyökkinyt niitä päin tai ahdistellut, laukkaili vain niiden läheltä. Aaseista vanhin, Lotte, totesi ensimmäisenä että nyt ei auta juosta vaan keskittyä olennaiseen (syömiseen) ja se jäi seisomaan pihaton eteen vaikka muuli tulikin lähelle. Sitten laumasta löytyy isoin aasi, Lumi (se jonka selkään voi kattaa kynttiläillallisen) ja kaksi ranskalaista aasitammaa, valkoinen ja musta. Niillä ei ole erityisiä kutsumanimiä joten kutsun niitä jatkossa vain Valkoiseksi ja Mustaksi. Ne ovat selvästi bondanneet kun Lotte ja Lumi ovat yksinäisiä susia. Aasit yleensä bondaa jonkun toisen aasin kanssa ja viettää sen kanssa eniten aikaa. Ja erityisesti härdellitilanteissa sen huomaa parhaiten.

Linkki videoon 

Jos katsoit videon ennen 4.3.2016, se oli lyhyempi. Tässä on kännykällä kuvattua pätkää lisätty alkuun.

Hmm täällä näyttää kivalta.

Lotte ei ole kovin vakuuttunut uudesta laumanjäsenestä.

No muuli siis juoksenteli aasien kanssa ja lopulta rauhoittui syömään. Tämä mammalauma on laihiksella saaden pelkkää olkea, mutta sehän ei muuliakaan haittaa! Luulen kuitenkin että Heikki käy silti heittämässä niille salaa heinää sillointällöin.

Viimeisenä tehtävänäni olikin saada se riimunnaru pois. Olin palkannut muulia jokaisesta luoksetulosta laitumella kauralla. Hetken yritin että se olisi ottanut kauraa kurottamalla pitkälle aidan yli jolloin saisin lautojen välistä napattua kiinni riimunnarusta, mutta tämä ei onnistunut.

Se pelästyy pahasti jos narun vain nappaa nopealla liikkeellä enkä missään nimessä halua että se pelästyy siinä tilanteessa. Se vain pahentaisi tilannetta.

Siirryin palkitsemisasiassa seuraavalle tasolle ja kosketin sen päätä ja vasta sitten annoin kauraa. Pääsin jo pyyhkäisemään ihan mukavasti otsalta (nopeasti) ja palkitsemaan kauralla (tosi nopeasti). Ja sitten sain livautettua käden leuan alta ja koukkasin kiinni narusta. Muuli oli ihan okei, talutin sitä siinä hetken eteen ja taakse ja palkitsin kauralla. Sitten irroitin narun ja palkitsin taas siitä kun se otti vielä askeleen eteen.

Ja jätin sinne.

Ajoin vielä sen ohi kun lähdin tallilta, avasin ikkunan ja lässytin sille.

Matkalla tajusin unohtaneeni kameran vyölaukussa tallin pihalle.

Ajoin takaisin ja taas lässytin muulille ja Lotelle. Heitin muulille ikkunasta myös myslipatukan. Haluan että se alkaa huutaa aina kun näkee autoni (tai minkä tahansa pienen viininpunaisen nakkikattilan).

Valkoinen ja Musta jäivät keskelle laidunta vielä kun läksin tallilta.