Great success kavionhuollon saralla!

Tiistaisten toilailuiden jälkeen mulla ei ollut kovin suuret odotukset tästä muulipäivästä. Kaverini Tiina lähti mukaan kuvaamaan ja apukädeksi, mikä olikin ihan korvaamatonta koska aasit ovat tosi röyhkeinä portilla. Ja kun niitä räimii riimunnarulla, ne siirtyvät juuri niin kauas ettei niihin enää ylety. Kovin kovasti ei myöskään voi komentaa niitä kauemmas koska silloin muuli saisi hepulit.. Vaikeaa!

En edes enää anna niille kauraa mutta ne tietävät että muulilta putoaa aina puolet maahan.

 Muuli oli valmiiksi portilla (koska tunnisti tietty mun auton äänen) ja mä rapistelin ruoka-astiaa kuuluvasti tullessa. Se houkutteli myös minionit paikalle, Kaneli ihan ravasi paikalle! Prkl!

Nyt tässä on aika paljon samanlaisia kuvia, mutta muulin ilme oli niin eteenpäinsuuntautuva että halusin upata nämä kaikki blogiin.

Tämä harmaa aasi, Kaneli, on kyllä aika tyhmänrohkea ja itsetuhoinen. Se tunki päänsä aidanläpi kun mä bondasin muulin kanssa. Lopputuloksena sen harja oli täynnä kuolaisia muulin pudottamia kauranjyviä!

 Näytetään muulille riimunnarun lukkoa..

 Ja laitetaan se kiinni samalla kun annetaan kauraa..

 Ulkopuolella oli houkuttimena kivennäisämpäri.

En ole ihan varma haluanko lähteä tästä mihinkään t. Muuli

Mutta kyllä me vaan lähdettiin! Muuli suditteli vähän jäisillä kohdilla mutta talliin me selvittiin. Vaikka oli kova tuuli. Ja vaikka tallin oven vieressä oleva iso muovipressu heilui tuulessa ja mietin jo mielessäni pari varasuunnitelmaa valmiiksi.

Lopeta se kuvaaminen ja anna kauraa t. Muuli

 Muuli pääsi tallissa "omaan" karsinaansa, siis siihen jossa se yöpyi tullessaan kaksi yötä. Siis siihen saakka kun ei enää antanut kiinni pyörötarhasta. Siellä oli valmiina ne yöheinät, jotka sen oli tarkoitus saada silloin mutta ulkoruokinta kiinosti sitä enemmän.

Tykkään jostain syystä tosi paljon ylläolevasta kuvasta! Se on rakeinen johtuen hämäryydestä tallissa, mutta muulin ilme puhuttelee.

 Muuli sai olla hetken karsinassa syömässä heiniä ja kun mä hain tarvikkeita sitä varten, harjat, raspin jne. Se söi reippaasti heinää mutta oli aika huolestunut. Onneksi yksi hevonen oli tallissa koko ajan sen seurana ja toiset hevoset kävivät käytävällä varustautumassa ratsastusta varten.

Tiina piti muulin narusta myös aika pitkiä aikoja kun mä siivoilin ja raahasin tavaroita edestakaisin ja muuli oli siltikin pystynyt rauhoittumaan ja antoi koskea ilman että sai slaakit.

Mähän ostin nämä megakalliit puupalikat muulille jo ennenkuin se saapui. Lähempi tarkastelu osoitti että siinä on sahanterä puupalikan sisällä. Nyt näille tuotteille on jo halvempia versioita myynnissä ja myös ainakin yksi suomalainen firma tekee tällaista!

Pääsin testaamaan tuotetta muuliin, mutta muulilla ei ole vielä otolliset ajat karvanlähdölle. Itseasiassa sen karva on niin lyhyttä ettei sen kannatakaan vielä ruveta luopumaan siitä.

Harjasin muulin ihan tavallisella harjalla vaikka se olikin todella puhdas jo valmiiksi. Yritin löytää niitä kivoimpia rapsutuskohtia, mutta muulin ilme ei juurikaan värähdellyt. Ehkä ihan hieman värähtelyä löytyi kun rapsutin harjantyvestä. Sään rapsuttelu ei tuntunut olevan mistään kotoisin. Pääsin harjaamaan sitä melkein jokapuolelta ja se sai vain pari kertaa slaakit. Harjaus toki jatkui heti sen jälkeen uudestaan.

Onneksi se ei mene vetopaniikkitilaan, vaan huomaa että narut loppui, pitää peruuttaa. Ja kun se vimeksi meinasi pyörähtää käytävällä ympäri toisen narun alta, nyt se ei kääntyillyt ollenkaan niin radikaalisti.

No sitten päästään siihen kliimaksiin nimittäin mun piti näyttää muulille raspia jo aikoja sitten ja tänään päästiin asiaan. Tiina on vuollut oman hevosensa kavioita sen ollessa kengätön joten sain siitä paljon apua. Mäkin olen raspia käyttänyt joskus ja jouluna mutta en todellakaan ole jatkuvasti pitänyt minkään kaviokkaan kavioista itse huolta, vaan olen vain jäljitellyt sepän kädenjälkeä niin hyvin kuin olen pystynyt.

Ja itseasiassa mä olen niin laiska että jos joku vuolee rahalla niin mä ilomielin maksan sen kuin kyykistelen itse pari tuntia maitohapoilla kavioiden kanssa.

Paitsi nyt kun olen persaukinen muulinomistaja niin yritän selviytyä näistä mahdollisimman pitkälle itse.

Muuli nosti siis todella hyvin etukaviot! Ei mitään ryntäilyjä eteen, eikä nojailuja. Okei, siinä piti suostutella jonkin aikaa että se siirsi painon pois ja nosti kavion mutta sitten kun se nousi, niin se kyllä pysyi. Tämä oli sille selvästi ihan tuttua puuhaa ja kyllähän sen kaviot olivatkin hienossa kunnossa kun se tuli.

Harmi vain että se sai kuovittua etukavionsa vinoiksi heti tulonsa jälkeen.. Viime postauksen videolta, jossa se kävelee luokse, näkee vinouden erittäin hyvin.

Kuvassa vasemmalla olevaa kaviota on jo raspattu, oikeaa ei vielä.

 Tätä kaviota on jo raspattu ulkosyrjältä. Kantakulman tuki on vuolupuukolla napsittu matalaksi.

 Vuoltu kavio edestä.

 Katsoin säätiedotuksia kauhulla jo alkuviikosta. Aika tiukkaa pakkasta oli taas luvassa joksikin aikaa ja muuli kirmailee nakuna.. Sen karva oli aika pörrössä kun haettiin se tarhasta, joten päätin olla hellämielinen ja loimitin sen. Alakuva näyttää että ilmekään ei muuttunut verrattuna alkupään kuvaan samasta karsinasta.

Muuli oli karsinassa vielä jonkin aikaa sen jälkeen kun oltiin saatu kaviot kuosiin ja loimi sen päälle. Odoteltiin että se rauhoittuisi hieman mutta hevostrafiikki alkoi juuri seitsemän maissa ja ihmisiäkin oli tallissa enemmän, niin muulilla oli paljon kuunneltavaa ja katseltavaa. Se kuitenkin napsi heinää koko ajan suuhunsa ja syöminenhän kyllä rauhoittaa.

Kuten kuvista huomaatte, muulilla on tarhassa päässä koko ajan tavallinen riimu. Puen sen alle vielä naruriimun paremman pidon takia. Tässä on vielä tuplasolmut nenällä tuomassa ainakin käsittelijälle uskoa siitä että jossain tuntuu jos muuli rynnistää naruja vasten.

Muuli käveli nätisti takaisin aasien luo ja luojankiitos mulla oli apukäsiä mukana sillä mä en olisi saanut sitä mitenkään sinne aasien kanssa. Ne pyörivät taas portilla eivätkä siirtyneet kuin sen verran ettei riimunnaru enää ylety niihin. Lisäksi tälläkin kertaa muulilla oli suuria vaikeuksia tajuta miten päin portista kuuluu kulkea joten Tiina tuotti lisäpainetta sivulta niin muuli sukelsi sisään.

Ja sukelsi muuten aika kovaa! Sain narusta pidettyä kiinni, muuli stoppasi ja tuli luokse. Palkitsin erittäin ruhtinaallisesti kauralla! Vielä hetkeksi aitaan kiinni että sain riisuttua naruriimun, kauraa palkinnoksi ja hyvää yötä. Oli nimittäin tullut jo aika hämärää.

Kirjoitin rutiineista viime viikolla ja olen nyt parhaani mukaan toteuttanut rutiinia kivennäisten syöttämisestä aidan toisella puolella. Tiistainahan se ei onnistunut kun muuli otti pari kertaa hatkat aitauksessa enkä tottapuhuen olisi ollut ihan varma siitä, olisinko edes saanut sitä ulos portista. Olisi saattanut käydä niinkin että ulos olisi tullut 4 aasia ja 0 muulia. Toki lopputulos olisi ollut sama, eli aasi ja muulit ovat eri puolilla aitaa.