Missä mennään

Muuli ei ole antanut keskiviikon jälkeen kiinni tarhasta. Tänään on maanantai.

Se ei siis ole päässyt sisälle koska se ei anna kiinni.

Se on siis ulkoillut 24/7 keskiviikosta lähtien.

Soittakaa ihan vapaasti eläinsuojeluun, mä otan popparit mukaan ja katson vierestä kun he ottavat muulin kiinni ja tuovat karsinaan. Tarjoan sitten poppareita ja toivotan tervetulleeksi uudestaankin.

Siinä on jotain suurempaa ongelmaa takana, siinä kiinniotossa. Muuli kuitenkin tulee luokse ja ottaa kauraa kädestä. Minulla on mukana vyölaukku jossa on kauraa, aivan kuin muulinkoiluttaja Meredith Hodgesillakin. En mene sen luokse antamaan kauraa vaan se tulee minun luokseni ottamaan kauran. Mutta jos yrittää rapsuttaa sitä muualta päästä, tai edes leuan alta niin muuli ottaa ja lähtee. Ja kohta tulee taas ottamaan kauraa ja sitten taas lähtee.

Ihmisetkin kiinnostaa kunhan ne pysyy mieluiten aidan toisella puolella eikä yritä koskea.

Tässä otetaan kauraa kädeltä. Vyölaukku on muuten paras keksintö kaikkeen, toista käytän kameralaukkuna ja toinen on täynnä kauraa.

Tykkään olla ulkona t. Muuli

Ja tätä ennenkin meni kiinniottoon (3 kertaa saatu kiinni jos on ollut vapaana tarhassa/kentällä) puolesta tunnista tuntiin.

On tosi kiva päästä palkitsemaan sitä siitä että se ylipäätään tulee ihmisen luokse. Sensijaan on todella outoa että se ei päästä yhtään lähemmäs. Sanotaan että eläimen tulisi antaa koskea itseensä joka puolelle ennenkuin riimua edes näytetään sille. Miten tällaista ylipäätään voi koskea joka puolelta joka ottaa hatkat heti kun sitä lähestyy väärästä kulmasta. Tätä ei siis lähestytä sivulta vaan suoraan edestä jos halutaan päästä hipaisemaan turvan päältä.

Onneksi aasit on aina kavereita vaikka muuli ei olisikaan.

No sanomattakin on selvää ettei tällainen voi jatkua. Olin kuvitellut että pyöröaidasta olisi edes jonkinlainen mahdollisuus saada se kiinni mutta ei todellakaan ole. Minä en ole juoksuttanut sitä pyörössä, kävelen vierellä tai keskellä kun se liikkuu ja pysähdyn kun se pysähtyy. Vaikka muulin käytöksenkorjauskirja neuvoikin ärähtämään kun muuli lähtee haneen, on tämä niin herkkis että se saisi adrenaliinit niin pintaan että työskentelystä ei tulisi mitään sen jälkeen (kyllä, ärähdin sille kokeeksi yhden kerran ja se laukkasi pyörön 5 kertaa ympäri).

Yritämmekin siis ihan lähipäivinä saada sen kiinni "keinolla millä hyvänsä" mutta mahdollisimman vähällä väkivallalla, jotta se saataisiin siirrettyä tulevaan pihattolaumaansa aikuisten ja ennenkaikkea rauhallisten ja hyväluontoisten aasitammojen kanssa. Aikuiset mammat saavatkin sitten näyttää mallia kuinka on maailman parasta kun ihminen tulee rapsuttamaan!

Mammat odottelee jo innoissaan uutta frendiä. Mammat saa samalla laihdutusta sillä takimmaisen valkoisen selästä voisi tarjoilla kynttiläillallisen.

Muulille pitää antaa vain sitä _aikaa_ ja näiden mammojen kanssa sitä riittää. Pihattoon saa tarvittaessa säteilijän niin pääseekin mukavasti grillaamaan selkää. Ja mammat hoitelee muun rapsutuspuolen. Voin sitten rauhassa tulla bondaamaan aasimuulilaumaan kun ei tarvitse stressata sitä että muuli pitäisi oikeastaan saada illalla kiinni jotta se voisi olla tallissa yötä.