Las Mulas von Andersböle has landed

Muuli saapui tänään paikallista aikaa 11.30 Porvooseen. Koska talli sijaitsi muutaman sadan metrin päässä pientä tietä pitkin, ohjeistettiin kuskia parkkeeraamaan tien alkuun josta talutetaan muuli tallille.

Tuli pari liikkuvaa tekijää ja ilmeisesti ison bussin pysähtyminen dösärille sai aikaan sen, että muuli singahti ojan yli viereiselle kyntöpellolle (jossa toli oli lunta mutta pinta silti hyvin epätasainen). Pysyttelin kiinni eikä muli lähtenyt haneen. Tarkoitus oli myös loimittaa se heti autossa mutta se sai paskahalvauksen oireita niin jätettiin se toteuttamatta.

Mutta sitten se koki kyseisen pellon niin mukavaksi (tai muun maailman epämukavaksi) että se jumahti siihen. Hevosauton kuljettajalle kyllä täydet pisteet rauhallisuudesta ja muuliystävällisestä käsittelystä. Hän jutteli rauhallisesti ja pyöritteli muulia paikallaan jotta saisimme edes pari askelta kohti tietä.

Tutustumme hieman kyntöpeltoon. Kuskilla oli pituutta jopa vähemmän kuin minulla, siksi India näyttää niin isolta.

Olki tai leipä ei kiinnostanut sitä joten soitin tallinpitäjälle, joka osoittautuikin kunnon muulikuiskaajaksi. Siinä asennoiduttiin muulin taakse raippa kädessä tuottamaan painetta (huom, raippaa ei heilutettu ja välimatkaa oli useita metrejä) ja yhden sinkoamisen jälkeen muuli käveli tielle tallinomistajan perässä ja me tulimme perässä mutta varoimme menemästä liian lähelle ettei muuli ryntää mihinkään.

Tallilla suoraan karsinaan ja heinää ja olkea eteen.

Kun muulin koko oli varmistunut, oli loimista helppo valita sopivat, koko 135. Kuormassa oli tähtikuvioinen sadeloimi, jolla ei ole tällä hetkellä käyttöä, myöhemmissä kuvissa näkyvä isoruutuinen paksu toppaloimi ja kuvassa vasemmalla oleva fleecevuorinen sadeloimi, Ja otin myös kuvissa näkyvän villaloimen.

Ensivaikutelma: eisaatana mihin kuseen mä oon itseni hankkinut.

Toisvaikutelma: siis tää ei millään ole 158 cm vaan paljon vähemmän!

Koska ulkona satoi räntää ihan kunnolla ja muuli oli loimittamaton, laitettiin sille heti villaloimi päälle. Tämähän olikin jännä juttu koska se ei olisi antanut koskea. Tallinomistaja muulikuiskaajan roolissa on kuitenkin kokenut tällaisten tapausten kanssa joten pian sillä oli loimi päällä.

Loimi ei onneksi kauaa harmittanut kun ulkona kirmaili koiria ja hevosia.

Bondasin sen kanssa tallissa istuen purupaalien päällä vieressä pitkän aikaa ja samalla päivittelin eri somekanavat.

Tarkoitus oli päästää se jo tänään tarhaan kokeilemaan sähkölankaa MUTTA tässäkin oli yksi aika iso mutta, se ei kyllä antaisi kiinni.

Saimme puettua sille toppaloimen melko helposti ja muulikuiskaaja aloitti talutusharjoitukset sen kanssa. India on todella herkkä eikä onneksi mikään ryysijä (ainakaan vielä). Se seurasi kauniisti ihmisen liikkeitä, pysähtyi ja peruutti ihmisen mukaan.

Muulikuiskaaja eli tallinomistaja tositoimissa,

Sitten sain vähän ohjeistusta ja aloin itse talutella sitä. Lumisateen takia se ravisteli kovasti korviaan. Hevosia se ei pelännyt.

Loimi on oikeasti fullneck mutta käänsin kaulakappaleen selän puolelle sillä muuli, joka ei ole koskaan loimea käyttänyt, olisi voinut järkyttyä liikaa kaulaosasta.

Sitten sisälle ja uutta loimea taas niskaan sillä villaloimessa ei ollut jalkalenkkejä joten sen kanssa kävi vähän hassusti kun India oli piehtaronut karsinassa.

"Hups"

Tässä kohtaa on pakko kehua että sain ihan yksin kaksi loimea pois ja uuden fleeceloimen selkään niiden tilalle yöksi. Muulihan oli klipattu marraskuussa ja se on ollut koko ajan Andalusiassa Espanjassa joten Suomessa on todella kylmä sille. Se ei onneksi tärissyt karsinassa.

Rapsutin sitä kovasti niistä paikoista joista se tuntui tykkäävän ja harjasin vaikka harja jännittikin aluksi.

Ostin vähän aikaa sitten riimunnarun pikalukolla hiihtoratsastusta varten ja riimu + naru maksoi saman verran kuin pelkkä naru, joten otin toki riimunkin. Se sopi muulille yllättävän hyvin ja pitää sitä nyt koko ajan päässään, turvallisuussyistä. Talutus kuitenkin hoidetaan naruriimulla, turvallisuussyistä.

Vetoketjulla varustettu verkko on ensimmäistä kertaa testissä. Voi raivon määrää kun heinää joutuikin noukkimaan reijistä.

Sinne se jäi talliin hevosten kanssa syömään heinää ja olkea kun läksin tallilta kuuden maissa.

Loppuvaikutelma: kehityskelpoinen mutta erittäin herkkä ja pieni muuliyksilö.

Sen passissa ei mainita nimestä mitään, se on siis E-hevonen eli sitä ei Hippokseenkaan rekisteröitäisi nimellä vaan pelkällä UELN-numerolla. Voin siis keksiä sille minkä tahansa nimen ja mutta ainoat jotka tulevat mieleeni ovat Muuli tai Las Mulas. Kommenttiboksiin saa vapaasti antaa mielikuvituksellisempia ideoita.