Kun kaikki menee perseelleen, etsi kohtalotovereita

On lohduttavaa lukea Meredith Hodgesin/Lucky Three Ranchin sivujen kysymys-vastaus palstaa. Siellä toinen toistaan epätoivoisemmat muulinomistajat ovat kusessa pitkäkorviensa kanssa. En olekaan yksin tässä maailmassa!

Täsmennän vielä, että en odotakaan mallisuoritusta kun muuli on saapunut suomeen vasta lauantaina mutta olisi ihan hyvä jos se alkaisi antamaan kiinni ja mahdollisimman pian. Meredith neuvoisi odottamaan sen kanssa kuukauden tai pari, mutta ei näillä leveyspiireillä voi dumpata mitään eläintä pihattoon villiintymään, varsinkaan jos se on kesäkarvassa helmikuussa.

Tässä kysymys ja vastaus Meredithin sivuilta.

Kysymys: Meillä on vuotias tammavarsa jonka kanssa olemme tehneet hitaasti mutta varmasti hommia ja edistystä on tapahtunut. Nyt kuitenkin alkoi tulla takapakkia. Olemme olleet kärsivällisiä emmekä ole koskaan uhanneet sitä nostamalla kättä tai huitaisemalla. Kun ostimme sen, se oli tottunut riimuun ja talutus sujui hyvin. Olemme harjanneet sitä, madottaneet ja aloittaneet kavioiden nostelun. Mutta sitten se päätti ettei enää halua antaa kiinni.

Se pyörii ja lähtee karkuun joka kerta kun lähestyn sitä. Ainoa keino saada se kiinni, on ajaa kahden seinän väliin tarhassa josta se ei pääse karkuun. Kun riimu on päässä, kaikki sujuu hyvin. Kiinniton aikana se ei ole ollenkaan ilkeä tai yritä potkia, se vain juoksee karkuun. Olen kouluttanut useita hevosvarsoja mutta en muuleja aikaisemmin. En ole hevosvarsojen kanssa kokenut koskaan mitään tällaista.

Emme halua tehdä peruuttamatonta vahinkoa tämän koulutuksen kanssa, pitäisikö vain luovuttaa? Olemmeko missanneet jonkun tärkeän osan koulutuksessa tietämättämme? Kaikki ehdotukset ovat tervetulleita.

En todellakaan ajatellut antaa kiinni.

Vastaus: Ihan ensin varoitus varmuuden vuoksi, älä korkaan jätä riimua päähän! Se voi jäädä siitä kiinni johonkin tai satuttaa niskansa pahasti.

Muulit ja aasit oppivat kuten ihmislapset etkä voi heittää niiden eteen paljon erilaisia asioita kerralla varsinkaan jos asiat ei ole tehty loogisessa järjestyksessä. Kun koulutat sitä, pidä mukanasi vyölaukkua tai pussia joka on täynnä kauraa. Älä kuitenkaan käytä ämpäriä. Sinun ei pitäisi laittaa riimua tai narua muulille ennenkuin se antaa sinun koskea sitä joka puolelta ollessan vapaana. Vasta tämän jälkeen voi laittaa sille riimun. Olemme tehneet videosarjan koulutuksesta, ja jos haluat saata oikeita tuloksia, sinun tulee edetä luonnollisessa ja loogisessa järjestyksessä ja olla johdonmukainen. Eteesi tulee varmasti päiviä jolloin se ei halua tulla luoksesi, silloin on parempi vain antaa olla ja palata asiaan toisena päivänä.

Aloita kokonaan ilman riimua ja pyydä sitä tulemaan luoksesi ja palkitse sitten litistetyllä kauralla kun se tulee luoksesi (huom, älä käytä mitään muuta herkkua). Kun se tulee aina varmasti luoksesi, ala kantaa riimua mukanasi mutta älä laita sitä sen päähän. Palkitse edelleen joka kerta kun se tulee luoksesi ja hyväksyy että riimu on mukana kuvioissa.

Kun riimun näkyminen on sille ok, on seuraava askel riimun pukeminen. Palkitse muulia edelleen kun se lähestyy. Laita sitten kätesi sen niskan yli ja käytä molempia käsiä siihen että pujotat riimun sen turvan yli ja niskan takaa. Tämä asento on hyvä, sillä jos se lähtee sivulle tai pakittamaan, saat kuitenkin riimun sen kaulalle ja sen jälkeen voit pujottaa turvan siitä läpi.

Jos muuli kuitenkin pääsee haneen, anna mennä ilman suurta draamaa ja rohkaise sitä palaamaan ja palkitse kauralla. Mutta palkitse vasta kun se on oikeasti lähelläsi, eli älä ojenna kättä pitkälle.
Aina kun se siirtyy pois, pyydä vain palaamaan mutta älä jahtaa sitä! Sen pitää tulla sinun luoksesi palkkion toivossa. Jos se ei tule, anna olla ja yritä toisena päivänä. Ei luoksetuloa, ei herkkuja.

Kuva: Wikipedia, jaettu oikeuksin CC BY-SA 3.0

Koska Suomessa on kylmä ja voi tulla tilanne kun muuli valitettavasti on otettava sisään, on riimun jättäminen minusta ihan ok. Monilla talleilla ei missään nimessä jätetä riimuja päähän, minulla ei ole asiaan mitään sen henkilökohtaisempaa mielipidettä.

Porkkanat ja leivät eivät muulia kiinnosta kovin paljon. Porkkanat se oli jättänyt kuppiinsa, matolääkeleivät se oli onneksi syönyt. Kaura kuulostaa toimivalta, en tiedä saanko sitä litistettyä (litistys on vielä aina tehtävä paikan päällä tai laatu kärsii) joten taidamme mennä peruskauralla jos sitä tallilla on.

Tiedän että pitkäkorville ei saa antaa kauraa (ihan liikaa tärkkelystä) mutta jos se on ultimaattinen herkku, niin sitten mennään sillä.

Kaikki keinot on sallittu sodassa, rakkaudessa ja muulinkoulutuksessa. 

Ps. torstaina keskustelimme pyöröaidassa kaksi tuntia muulin kanssa. Minulla oli kauraa vyölaukussa. Se seurasi minua ja otti kauraa kauniisti kädeltä. Mutta kiinni en saanut. Lopetin hyvään saavutukseen, sain rapsutettua sitä leuan alta. Palkitsin tuomalla heinää ja uutta vettä vesiastiaan. Muuli vietti siis jo toisen yön ulkona.