The Brayer 2/2015

Vuoden toista numeroa lukiessani huomasin että uusi lehti tosiaan tehdään edellisen päälle! Tässä on paljon juttuja edellisestä lehdestä, mm deadlinen päivämääriä jne jotka olisi kai pitänyt olla jotain muuta. Pääkirjoituksessa kuitenkin kerrotaan että homma pyörii todella pienellä porukalla ja lehde lisäksi he hoitavat rekisteröintiasiat jne joten on ihan ymmärrettävää että aina jotain jää varsinkin kun lehti on todella paksu yhdistyksen lehdeksi.

Eläinlääkäri kertoo loishäädöistä, ei pelkästään matolääkkeistä vaan myös laidunten kierrosta ja laidunnuksen ajoittamisesta päivälle. Mielenkiintoista!

Sitten artikkeli jossa on aasien ja muulien korkeudesta, "käsi kädeltä" eli mittana on hand ja inch. Olisi ollut ihan mukavaa jos tässä olisi kolmantena mittana olleet senttimetrit.

Yksi sivu on kartonkia ja siitä voi leikata itselleen ADMS:n jäsenkortin. Mutta onkohan ok että tähän on jäänyt että "year 2014"? Jätän kortit vielä hetkeksi lehden väliin ja mietin kuinka oleellinen tämä on rahapussissa :D

Meredith kirjoittaa muulien koulutuksesta kivan artikkelin siitä, miten pitkäkorvien käsittely ja koulutus eroaa hevosten koulutuksesta. Kaikessa käsittelyssä ja taluttamisessa on mukana se, että eläimen tulee liikkua oikein ja ihminen auttaa sitä tekemään niin. Kun seuraava numero tulee ja siinä on jatko-osa, uskallan ehkä kääntää osan tänne.

Jos olet katsonut Meredithin videoita juutuubista, hän todellakin opettaa muulit talutukseen niin että käsi on suorana eteenpäin. Tarkoitus on että muulin on helppo tietää mihin ollaan menossa ja käsi toimii muurina jotta muuli ei kävele taluttajan eteen. Ja jos pitää kääntyä poispäin, käsi kääntää muulin päätä jos taluttaja on tuossa kaulan kohdalla eikä edellä.

Seuraavassa on taas mielenkiintoinen juttu, aasin rakenne alusta loppuun ja millainen sen pitäisi olla ja millainen ei. Suomessa on ainakin tosi paljon kapeita aaseja, siis takajalat liikkuu samaa uraa ja kinteree osuu toisiinsa. Rinta on todella kapea eli etujalat ovat lähellä toisiaan. Jos näistä ongelmista ei puhuta, ei porukka tajua että ongelmia edes on koska kaikki aasit näyttää samanlaisilta rakennekukkasilta. 

Aaseissa suositaankin enemmän luonnetta, mikä on tärkeä osa myös. Mielestäni on aina järkevämpää ostaa kahdesta aasista se, jolla on parempi luonne eli se on kiinnostunut ihmisistä ja hakeutuu ihmisten seuraan kuin sitten se erakompi mutta jolla on parempi rakenne. Suomessa aasit ovat mielestäni pääsääntöisesti todella kivan luonteisia.

Lehden lopussa oli rekisteröintitilastoa  ja kokonaismäärässä huomaa huiman pusotuksen vuosien 2010 ja 2012 välillä. Ensimmäinen sarake on miniaasirekisteri, sitten aasirekisteri ja kolmantena muulirekisteri. Sen jälkeen taitaa olla erilaisia hybridirekisterejä. Miniaasit ovat todella kovassa huudossa!

Näiden lisäksi on muitakin aasirekistereitä eli tässä eivät suinkaan ole kaikki Yhdysvaltojen aasit.

Miniaasirekisteristä mainitaan vielä että siellä on jo 65 500 rekisteröityä aasia ja että rekisteri laitettiin "kiinni". Tämä tarkoittaa sitä että rekisteröitävän aasin molempien vanhempien tulee olla myös rekisteröityjä eikä suvuttomia aaseja enää hyväksytä miniaasirekisteriin. Tällaiset aasit rekisteröidäänkin aasirekisteriin eli kokonaan ilman rekisteriä ei mikään aasi ole. Miniaasirekisteriin on mahdollista rekata kaikkia maailman miniaaseja, se ei siis ole rajoittunut pelkästään Yhdysvaltoihin. Rekkaaminen maksaa muuten 15 dollaria eli jenkeissä se ei ole rahasta kiinni. Rekisteröimistä varten aasista tulee olla kuva molemmilta sivuilta. Suomessa tunnistus + passi taitaa olla noin 120 euroa.