Meredith Hodges, muulikuiskaaja

Meredith Hodges on Se nimi muulimaailmassa joka tietää mitä puhuu ja mitä tekee. Hän on tuotteistanut muulinkoulutuspalvelut hienosti ja jakaa hieman tietoa nettisivuillaan Lucky Three Ranch mutta vielä enemmän kirjoissa ja ostettavissa videoissa. Ai et ole käynyt hänen sivuillaan? Nyt kipinkapin sivuille ja selaamaan ilmaisia matskuja!

Facebookkiin tulee aina linkit kun uusi koulutusvinkkivideo valmistuu. Jos onnistut löytämään nettikirjakaupasta hänen kirjojaan, kannattaa laittaa tilaukseen. Niissä on rautaista faktaa joka on varmasti käytetävissä myös hevosten kanssa sillä Meredith käyttää metodinaan "resistance-free", vastarintavapaa. Koulutuksessa on siis aina vyölaukussa palkinnot ja Meredith haluaa että muuli haluaa työskennellä eli muuli saa hommasta sellaisen palkkion että sen on jopa kannattavaa tehdä hommia ihmisen kanssa.

En ole tavannut tai jutellut Meredithin kanssa koskaan mutta onneksi muut ovat. Modernfarmer-sivuilla on Meredithin haastattelu joulukuulta 2014. Linkin takana on alkuperäinen juttu. Ja tässä käännös laiskoille englanninlukijoille.

Meredith Hodges ja Lucky Three Sundowner. Kuva vapaasti käytettävissä, Wikimedia Commons.

Ei ole väärin kutsua Meredith Hodgesia "aasikuiskaajaksi" sillä hän on viettänyt suurimman osan elämästään työskennellen aasien ja muulien kanssa opettaen niille ennennäkemättömiä temppuja. Hän taistelee sen eteen että myös muulit voisivat osallistua hevoskilpailuihin sillä muuli ja aasi voi tehdä kaiken ihan yhtä hyvin kuin hevonenkin.

Meredith työskentelee omalta tilaltaan, Lucky Three Ranchilta, käsin ja on kirjoittanut monta kirjaa, mm Training mules and donkeys: A logical Approach to Longears), tehnyt tv-ohjelmia, hyväntekeväisyysohjelmia ja työtä eläinten hyvinvoinnin eteen. Koulutusmetodin Mededith on poiminut sekä muilta menestyneiltä hevostenkouluttajilta että omasta taustastaan työskennellessään psykiatrian alalla 70-luvulla. Metodiin kuuluu kärsivällisuus, molemminpuolinen kunnioitus ja kauraa. Metodi toimii ja Meredith on pitkäkorvien keskuudessa se tyyppi, jolta saa varmasti hyvän vastauksen kaikkiin ongelmiin.

Miten tulit aloittaneeksi aasienkoulutuksen?
Aloitin äitini maatilalla Healdsburgissa. Samalla tutustuin muuleihin. Huomasin nopeasti että että aikaisemmin oppimani hevosenkäsittelytavat eivät toimineet aasien kanssa. Ne tuntuivat olevan liian nopeatempoisia eivätkä tarpeeksi yksityiskohtaisia.
Aluksi luulin kaikkien muiden tavoin että aasit ovat itsepäisiä eivätkä halua tehdä mitään. Kolmen kuukauden aikana huomasin kuitenkin että aasit ovat vain hyvin tarkkoja siitä, mitä tekevät. Ne ikäänkuin huolehtivat omasta selustastaan todella tarkkaan. Niillä on kova itsesuojelu päällä koko ajan. Samalla aasit ovat erittäin älykkäitä, varmajalkaisia ja kestävät uskomattoman paljon kipua jos sairastuvat. Jos aasi sattuu jäämään kiinni johonkin, esimerkiksi aitaan tai riimunnaruun, se ei koskaan riuhdo itseään irti vaan odottelee hiljaa tilanteen ratkeamista.
Muulit tekevät juuri niinkuin opetat ne tekemään. Jos niitä jahtaa kiinniottaessa, ne ajattelevat että se on leikki ja niiden kuuluukin juosta karkuun. Muulien mielestä se on tosi hauskaa. Niillä on uskomaton huumorintaju ja ne tykkäävät nöyryyttää ihmisiä. Emmekä me tajua että ne kouluttavatkin meitä.

Miten saat ne tekemään sitä mitä haluat niiden tekevän?
Huomasin että ihan jokainen hevoseläin toistaa toivottua käytöstä mielellään kun se palkitaan kauralla. Ennen annoin aamukaurat karsinassa ennen ulosvientiä ja jos tunnin kuluttua tulin hakemaan muulia sisään, ei se halunnut tulla pois laitumelta. Päätin vaihtaa kaura-annoksen iltaruokiin ja muulit alkoivatkin tulla mielellään pois laitumelta ja hommiin koska kaurat odottivat karsinassa. Minun ei koskaan tarvinnut jahdata niitä, ne tulevat vastaan kun menen hakemaan niitä. Ajattelin että tässä taitaa olla Se juju.

Mikä sai sinut ajattelemaan että palkkiosysteemi toimi?
Olen opiskellut käyttäytymistieteitä sairaalassa 70-luvulla kun työskentelin psykiatrisena teknikkona. Opetimme potilaille miten pukeudutaan ja syödään ja he saivat positiivista palautetta kun he onnistuivat. Käytän ihan samaa menetelmää eläinten kanssa.
Aloitin kunnioittamalla eläinten omaa tilaa. Niillä on jokaisella oma henkilökohtainen tila jossa ne saavat olla omia itsejään, kuten karsinassa tai yötarhassa. Menen kohteliaasti tarhaan tai karsinaan ja tarjoan kauraa kysyen "kuka haluaa lähteä kanssani tänään?". Kun ne tajusivat että minulla on vyölaukku täynnä kauraa, koko lauma tulee portille vastaan.

Tuo on aika vaikuttavaa!
Tässä yhdistyy kolme asiaa, hyvät tavat, kohteliaisuus ja kunnioittaminen. Minulla on sellainen palkkio, jota kaikki hevoseläimet arvostavat. Pilkon uuden asian pieniin paloihin ja sopiviin edistymisaskeleisiin jotta oppiminen on helppoa ja loogista. Sen sijaan että opettaisin muulille yhden ison asian kerrallaan, katson koko eläintä ja mietin mihin sen rakenne ja koulutustaso antaa mahdollisuuden. Mietin että mikä on tarkoituksenmukaista juuri tällä hetkellä.

Ymmärtävätkö ne sanallisia vihjeitä?
Sanotaan että eläimet eivät ymmärrä sanoja vaan pelkästään äänenpainoja. Tuo on ihan hömppää. Kerron esimerkin. Olin eräässä ratsastusnäytöksessä muulini Cijin kanssa. Esitys esitettiin naistensatulalla. Ennen esitystä avasin tapahtuman esitteen ja kysyin "Ciji, ollaanko tässä?" ja Ciji laski turpansa juuri siihen, missä oli kuva tiimistämme. Ajattelin että tuo nyt voi olla sattumaa ja kysyin "Ciji, oletko muualla tällä sivulla?" ja Siji laski turpansa kuvaan, jossa se oli pelkätään itse satula selässä. Käänsin sivua ja kusuin "Oletko tällä sivulla?" ja muuli vain nosti päätään ylemmäs eikä tökännyt paperia.

Onko aaseilla erilaisia persoonia?
Aaseissa ja muuleissa on yhtä paljon erilaisia tyyppejä kuin meissä ihmisissäkin. Jokainen on erilainen, samoin jokainen hevonen on erilainen. Älä usko yleistämisiä ja stereotypioita joita kuulet eri eläinlajeista tai roduista. Jokainen eläin oppii eri tavalla, asiat on esitettävä eritavalla, vaatii enemmän tai vähemmän aikaa oppiakseen jonkin asian. Ainoa asia, joka on nähtävissä suoraan on eläimen rakenne ja kunto.

Pidän hevoseläimiä hyvin samanlaisina kuin kuusivuotiaat lapset. Ne tykkäävät ja haluavat leikkiä ja tehdä juttuja ihmisen kanssa. Ne voivat oppia sanoja ja puhetta ja vastaavat omalla kehonkielellään ja eleillään.
Kun koulutuksen kanssa edetään hitaasti, näkee muulista helposti sen luonteenpiirteet ja huomaat että mitään ei voi yleistää. Ainoa fakta on se, että ne ovat kaikki erilaisia ja oppivat eri tavoilla.

Mitä yleistyksiä tarkoitat?
Esimerkiksi aasi on itsepäinen. Oikeasti aasilla on aina syy tehdä mitä tekee. Aasi vain vaatii hieman pidemmän miettimisajan ja tehdä asiat ehkä eri järjestyksessä kuin hevonen. Aasi säästää energiaa aina kuin mahdollista eikä paikoillaan seisova aasi tarkoita sitä, etteikö se miettisi asiaa kovasti päänsä sisällä.

Olen tavannut hevosia joista omistajat sanovat "älä koske tähän, se puree". No eipä purrut minua. Menin hevosen luokse ystävälisyyttä ja kohteliaisuutta huokuen enkä suoraan taputtamaan sitä. Juttelin ääneen "mikäs hieno poika täällä on, ompa sinulla nätti pää jne". Kerroin hevoselle miten hieno se on ja hevonen vastasi elekielellään "ooh, kerro lisää!".

Yhdessä näyttelyssä muulilta oli irronnut kenkä mutta se roikkui edelleen kaviossa. Omistaja ei saanut sitä irti. Kysyin voisinko kokeilla, mutta omistaja sanoi ettei kannata ellei halua saada monia. "Ei se näytä minun mielestäni vihaiselta", sanoin omistajalle ja muulille jatkoin "voi, tämä näyttää aika pahalta ja tämä irtokenkä tuntuu todella pahalta kun on sinun vuorosi kilpailussa, joten eiköhän oteta sen pois". Juoksutin kättäni sen kaulalla ja selällä rauhallisesti silittäen ja liikkuen sen vierellä, liu'utin alas jalkaa pitkin ja se nosti minulle jalan. Sain kengän irti.

Meredith ja Little Jack Horner, aasi. Tämä on sellainen kuva, johon varmasti törmäät jossain vaiheessa aasi/muulielämääsi. Tämä aasi on nyt jo kuollut mutta Maredithin pihassa on aasista pronssiveistos. Kuva vapaasti käytettävissä, Wikimedia Commonsista.

***

Eihän Meredithin koulutustaktiikka mikään uusi keksintö ole, vaikka Suomeen onkin vasta nyt kunnolla rantautumassa positiivinen vahvistaminen jne. Ei kuitenkaan vaadi naksutinkoulutuskursseja jotta voi palkita hevosta/aasia tai muulia herkuilla kun se tekee oikein. Ja vaikka ajoituskin olisi aluksi vain sinnepäin, tässä suhteessa kouluttaja saa paljon anteeksi ja täsmällisyys hoituu itsestään kun vain jatkaa harjoituksia.

Itsekin huomasin aikoinaan että ruoka valmiina odottamassa sekä laitumella että illalla karsinassa nopeuttaa ja helpottaa kummasti talutusta eikä perässä tarvitse juosta. Jos eläin haetaan kesken päivän hommiin tai kengittäjää varten, on silloinkin muistettava palkita.

Ja vaikka kirjoitin äsken että "vasta nyt kunnolla rantautumassa", onhan hevosia meilläkin toivottavasti aina palkittu herkuilla hyvien suoritusten jälkeen. "uutta" tässä on se, että rohkaistaan ottamaan porkkananpaloilla ladatut vyölaukut mukaan treeniin tai mietitään muita tapoja joilla kertoa hevoselle että "hyvin menee, jatka samaa rataa", onko myötäys ja paineen poisto aina riittävä? Ei ainakaan aasien kanssa!